Mikä meitä vaivaa?

Elinkeinoelämän keskusliitto sekä palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STKK ja Akava pääsivät sopuun 13.10.2011 työmarkkinoiden raamisopimuksesta. Yleiseen taloudelliseen tilanteeseen nähden raamisopimuksen 4,3 % palkankorotus kahdelle seuraavalla vuodella sekä 150€ kertaerä ensi vuoden alkuun on todellakin suuri korotus. No, eihän se riittänyt sittenkään. Tänään saimme lukea kuinka Metalliteollisuus hylkäsi valtakunnansovittelijan esityksen, ja täten teknologiateollisuus menee lakkoon huomisesta 21.10.2011 alkaen.

Teknologiateollisuuden laskujen mukaan kahden viikon mittainen lakko maksaisi alalle 750 miljoona euroa. Ovatkohan Metalliliiton herrat laskeneet, että miten tuo vaje korjataan mikäli lakko kestäisi tuon aikaa, ja miten tuollainen vaje alalla kannustaisi yrityksiä maksamaan korkeampaa palkkaa? Työmies on leipänsä ansainnut, varsinkin hyvä työmies, mutta pelkään pahoin että lakkoilut iskevät juuri näihin hyviin työmiehiin. Millä yritykset maksavat palkat työntekijöilleen jos kauppa ei käy, eikä sitä kautta tule rahaa yrityksen kassaan? Valtiontalouden kannalta lakko on myös vahingollinen, sillä Teknologiateollisuuden arvo Suomen tavaraviennistä on liki 50 %.

Kuten kirjoitin taannoin blogissani ” Keskinäinen arvostus työnantajan ja työntekijän välillä on mielestäni yrityksen suuri vahvuus, kumpikaan ei pärjäisi ilman toista.” Jonka vuoksi ehdottaisin seuraavaa;

Mitä jos me kaikki, niin työntekijät (joka myös itse olen) ja työnantajat olisimme aavistuksen verran maltillisempia ja puhaltaisimme enemmän yhteen hiileen, niin voisimme yhdessä rakentaa parempaa ja hyvinvoivempaa taloutta. Pidettäisiin huoli suomalaisten yritysten kilpailukyvystä ja täten suomalaisista työpaikoista, pidetään toisin sanoen toinen toisistamme huolta.  Jotta ei tarvitsisi kysyä; ”Mikä meitä vaivaa?”