Markkinatalouden puheenvuoro

Hetki on siitä vierähtänyt kun olen viimeksi kirjoitellut, oman elämäni kiireet ovat pitäneet näistä asioista pois, mutta täällä taas. Taloudenasiat hermostuttavat ja huolestuttavat varmasti monia. Syytä onkin, sillä nykyinen valuuttaunioni on hajoamassa, eikä tulevaisuuden skenaarioista ole kenelläkään aivan täyttä varmuutta. Uskon vahvasti, että valuuttaunioni tulee ainakin uudelleen järjestäytymään tai jopa hajoamaan. Kreikan velkasaneeraus on tulossa hetkellä millä hyvänsä, Portugali on jatkuvissa ongelmissa taloutensa kanssa ja muut Etelä- Euroopan-maat kuten Italia ja Espanja ovat tulossa perässä, ja miten Suomessa tähän valmistaudutaan?

Kiistelemällä siitä, kuinka palkkoja tulisi nostaa, mitättömillä menojenleikkauksilla sekä velkaantumalla lisää. Suomen valtionvelka on tällä hetkellä n. 55 miljardia euroa, ja valtio velkaantuu 8-miljardin euron vuositasoa. Julkisenvelan osuus Suomen valtion BKT:stä on n. 40% (vertaa Kreikka, jossa 162%), mutta velan osuus bruttokansantulosta vain kasvaa, ja se, jos mikä, on huolestuttavaa.  Osittain ERVV:n (Euroopan rahoitusvakausväline) kasvattaminen entisestä 8- miljardista eurosta 14-miljardiin euroon väistämättäkin pakottaa Suomen valtion vähintään varautumaan ottamaan lisää velkaa. Mitä sitten Suomen tulisi tehdä? Tässä omia näkemyksiäni:

Suomen valtion tulee välittömästi irtaantua ERVV:stä sekä EVM:stä (Euroopan vakautusmekanismi). Suomen valtion tulee ajaa europolitiikkaa, jossa vain vahvat taloudet ovat euron jäseniä tai sitten nykyisestä rahaliitosta tulisi luopua kokonaan. Tämän skenaarion välittömät seuraamukset voisivat olla rajut, mutta ei ylitsepääsemättömät. Markkinatalouden on ollut tapana korjata omat virheensä ja heikkoutensa, minkä vuoksi uskon, että tässäkin asiassa kävisi niin. Helppoa se ei missään nimessä olisi, mutta suotavaa, kun verrataan Suomen valtion ja valtiovallan harjoittamaa nykyistä talouspolitiikkaa.

Mitä muuta meidän tulisi sitten tehdä, ensinnäkin meidän tulisi tukea suomalaisia yrityksiä laskemalla yritysverotusta sekä alentamalla työnkustannuksia. Tällä tavalla Suomen kilpailukyky säilyy entistä globaalimmassa kilpailussa, ja millä myös säilytetään suomalaisten työpaikat suomalaisilla, Suomessa. Myös työverotusta tulisi ohjata järjestelmällisesti kohti suhteellista tasaverotusta, sillä progressiivinen verotus ei ole oikeutta, vaan suoranaista vääryyttä. Jokaisesta työstä tulee maksaa työn mukainen palkka, mutta siitä, että teet työsi hyvin, ei tulisi rangaista verotuksellisesti. Pitää myös muistaa se, että suhteellisessa tasaverotuksessa rikkaat maksaisivat edelleenkin suhteessa enemmän kuin pienituloiset, ja esimerkiksi pienituloisilla perusturvaa voitaisiin kehittää takamaan ja turvamaan heidän selviytymisen arjessa.

Palkkaneuvottelut tulisi jäädyttää määräajaksi. On suorastaan käsittämätöntä, miten Ay-liikkeet kehtaavat ajaa ehdottamiaan palkankorotuksia näin epävarmassa taloustilanteessa, kun ennemminkin pitäisi tehdä toimia, joilla estettäisiin inflaation ja siinä samalla korkojen nousu. Korottamalla nyt roimasti palkkoja tehtäisiin pikemminkin karhunpalvelus; kuka meistä haluaisi maksaa yhtäkkiä 4-7 % korkoa asuntolainastaan? Tuo korkotaso söisi jo sen palkan pois, mitä korotuksilla saavutettaisiin. Maltti on valttia, myös palkkavaatimuksissa.

Tässä vain muutamia ehdotuksia, joita itse suosisin. Tärkeintä on se, että suomalaisten ihmisten työpaikat ja työllisyys taataan, yritysten kilpailukyky säilytetään, velkaantuminen saadaan pysäytettyä ja ihmisten usko rehelliseen ja oikeutettuun markkinatalouteen palautetaan. Tällä hetkellähän tilanne on se, että voitot kyllä pidetään, mutta tappiot sosialisoidaan veronmaksajille. Todellisessa markkinataloudessa voitot ja riskit kannetaan itse, tähän uskon ja tämän takana seison.